Remedy Control - alkuajatukset ja muut mielipiteet

Control on toimintatrilleri-peli joka sijoittuu yhdysvaltalaisen Federal Bureau of Controlin virastotaloon johon päähenkilö (Jesse Fayden) pyrkii viraston johtoon. Federal Bureau of Control liittyy myös mysteerisellä tavalla Jessen veljen katoamiseen ja Jesse onkin etsimässä vastauksia katoamisesta. Kaikki eivät ole Bureaussa aivan kuten pitäisi.

Remedy on 1995 vuonna perustettu maailmanlaajuisesti tunnettu suomalainen peliyritys. Remedy tunnetaan parhaiten hittipeleisteä Max Payne ja Alan wake. Tarinankertojia täynnä oleva studio on luonut elokuvallisia kovia toimintaykkösiä jo monta vuotta. He rikkovat videopelien rajoja taidolla ja tarmolla!

Millainen tämä peli nyt mielestäni on, en ole pelannut peliä loppuun asti, vaan noin puolessa välissä seikkailen. Haluan jakaa alkumielipiteeni pelistä, sillä minulle on herännyt jo paljon ajatuksia pelistä. Tässä on lyhyehkö blogipostaus teille luettavaksi.

Peli alkaa lyhyellä tarinan esittelyllä, niin sanotulla peliin perehdytyksellä, ja melko nopeasti pääsen jo tutkimaan ympäristöä. Vaikka tarinasta oli pieni pohja esittely, en silti ole vielä kunnolla perillä mikä on homman nimi, minun pitääkin itse selvittää mitä Bureaun sisällä oikeasti kaiken kaikkiaan tapahtuu. Tuntuu hyvältä saada aloittaa tyhjältä pohjalta ja lähteä itse nuuskimaan nurkkia ilman sen kummempia höpötyksiä.

Ensimmäisessä tilanteessa kävelen tyhjän virastotalon aulaan. Jo aula itsessään antaa hieman karvoja nostattavan fiiliksen. On aivan hiljaista eikä kukaan vastaa, vaikka kuinka huutelen jos joku olisikin  paikalla vastaanottamaan minut. Aulassa oli pari Amerikan lippua ja heti ensimmäisenä juoksen yhtä lippua päin kokeillaakseni, heiluuko se. Se heilui. Olen erittäin tyytyväinen jo nyt.
Hetken pyörittyäni aulassa päätän jatkaa eteenpäin. Todella varovaisesti kävelen seiniin nojaten, koska ilmapiiri on todella pimeä ja vaarallisen oloinen, vaikka oikeaa vaaraa ei ole näkyvissä vielä. Satun olemaan todella säikky ihminen. Tutkin jokaista esinettä, mitä vastaan tulee. (Niitä esineitä on paljon, hyvin paljon). Mielestäni hyvin viihdyttävää on se, kun jokainen esine, paperi tai lappu on tehty yksityiskohtaisesti ja tarkoituksena on antaa pelaajalle fiilistä siitä, millaista tässä toimistossa on olla töissä. Eipä houkuttaisi myyntiautomaatista ostaa valkoiseen käärepaperiin käärittyjä suolapähkinöitä, jonka paperissa lukee mustalla tylsällä fontilla "suolapähkinät".
Pimeä tunnelma seuraa pelaajaa koko pelin ajan ja pitää pelaajan valppaana.
Mysteerinen rakennus ei olekkaan normaali toimisto. Suuret, moderniset ja aikaansa edellä olevat tilat luovat fantasian tuntuisen pelin. Mikään pelin alueista ei toista itseään, vaan ovat huone huoneelta mielenkiintoisempia, tila tilalta suurempia ja mahtavampia sekä omalla tavalla puistattavia. Mitä pitenmälle pelissä etenee, sitä erityisemmäksi ja hurjemmaksi alueet muuttuvat. Jokaiseen uuteen tilaan kun astuu, saa olla suu auki. Minä ainakin jäin ihastelemaan jokaista huonetta ja tilaa suurilla silmillä. En ole melkeempä koskaan nähnyt mitään luovempaa, pelottavampaa ja kauniimpaa tasosuunnittelua samaan pakettiin pakattuna. Tämä on jotain aivan uutta.

Mitä pelityyliin tulee; luulisi, että se on samanlainen kuin muissakin räiskintä- ja toimintapeleissä. Onhan se perus toimintapeli, mutta paljon jännempi versio siitä, vaikka se ei päälle päin anna sitä näyttää. Ei tämä ole pelkkää pum pum ja sitä rataa. Sen lisäksi, että vaan pistät aseella rähinäksi, saat mm. yliluonnolliset telekinesis voimat. Ainoa aseesi, The Service Weapon, jonka saat käyttöösi pelin alussa, on muokattavissa hyvin erillaiseksi ja juuri sellaiseksi kuin haluat. Aseeseen lisättäviä perkkejä on monenlaisia. Voit myös muokata omia henkilökohtaisia perkkejäsi, jotka vahvistavat omia voimiasi. Eli pelin edetessä voit lisätä aseeseesi erillaisia modeja ja samalla voit listä itsellesi uusia supervoimia ja parantaa jo olemassa olevevia voimia.

Joten, miltä tämä kuulostaa:
Ammut vihollista asellaasi muutaman kerran, saat nätisti viholliselta healthia pois. Vedät vierestäsi toimistotuolin ilmaan ja mäiskäiset sen vihollista päin ja aikamoinen sotku siitäkin seurasi. Lopuksi nostat itsesi lentämään ja syöksyt vihollista kohti tekemällä hyvin vahvan melee hyökkäyksen.
Kuulostaa aika maukkaalta, mutta maukkaampi se on, kun itse saan tämän kaiken tehdä itse melko hikisessä tilanteessa. Vihollisia on vielä kaiken lisäksi kourallinen ja niitä syntyy ympärillesi lisää. Taktisten hyökkäysten jälkeen on viholliset tuhottu ja saan vihdoinkin hengittää. Se sattuu olemaan sen verran jännittävää combattia, että saattaa joutua pidättämään hengitystään.

Taistelut eivät voi käydä tylsäksi, sillä sinulla on niin paljon voimaa ja se on jotain ennennäkemätöntä. Jo se että voin heitellä esineitä on mielestäni huikeaa, mutta se että voin vahvistaa voimiani ja lisätä voimia, kuulostaa jo paremmalta kuin odotin. Vaikka saan kaiken tämän ja enemmänkin, en silti ole voittamaton tai kuolematon. Sinun pitää pelata fiksusti ja taktisesti sekä olla kokoajan liikkeessä, jotta selviät ilman naarmuja ellet halua kokeilu mielessä juosta kaikkien keskelle ja rämpätä kaikki napit läpi. Minä kokeilin, en kauaa pysynyt hengissä. Se onkin hauskempaa saada pahempia vastuksia ja sitähän pelin edetessä saat tarpeeksi. Värikkäämpää ja hauskempaa combattia ei ole sitten Doomin jälkeen nähty. Se, että tulee hiki taistelujen ohella, kertookin kuinka paljon pitää keskittyä ja oikeasti pelata, jotta selviää.

Hahmot ovat yllättävän läheistyttäviä ja heihin osaa samaistua. Varsinkin protagonistimme Jesse.
Meidän rauhalline ja hiljainen, mutta silti vahva sekä hieman sarkastinen päähahmo luo miellyttävän ilmapiirin ja hänen kanssaan on todella hauska pelata. Jessekin poikkeaa normaaleista toimintapelien sankareista pienillä yksityiskohdillaan. Eli tämä hahmo ei ole täysin "nähty jo, pelattu jo".
Sivuhenkilöt ovat myös yksityiskohtaisesti väsätty kasaan ja se vain parantaa tarinaa ennestään. Tähän mennessä peliä ei vielä kaikki hahmot ole minua kohdanneet. Silti pari ensimmäistä osaavat antaa jännittävää lisäystä tarinaan. Ehdoton lemppari on Ahti The Janitor ja hänen rauhoittava jazz musiikki, mitä hän radiostaan soittaa.

Nämä alkufiilikset pelistä ovat nyt jo positiiviset. Suurin osa ajasta minulla menee yksityiskohtien tutkimiseen, niinkuin esimerkiksi ilmoitustaululla olevien lappujen lukemiseen. Se vaan on todella hauskaa, lueskella kaikenlaista. Kaikki on tehty tiptop kuntoon. Tämä on aivan uudenlaista kokemusta, mitä olen videopeleistä ikinä saanut. Jonkin aikaa sitten aloin kyllästymään uusiin yksinpeleihin, mitä markkinoille tuli. Ei ollut mitään uutta enään mihin pistää rahansa ja aikansa. Ei minulla hurjia odotuksia peliltä ollut, en ollut niin perehtynyt E3:n aikana peliin. Mutta heti kun pääsin pelaamaan olin jo myyty. Tuntui, että vihdoin peliyhteisö saa jotain aivan uutta, mutta silti tuttua pelattavaksi. Olin niin innoissani joka kerta kun sain avata pelin. En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani pelistä, ja se tuntuu hyvältä ja freshiltä.

Tämä jännittävä peli jatkaa antamistaan ja en malta odottaa seuraavaa kertaa, kun minulla on aikaa avata peli ja nostaa jalat pöydälle. En malta odottaa päästä tarinassa eteenpäin ja selvittää mysteeristä plottia.

Nyt jo osaan sanoa, että peli on ehdottomasti pelaamisen arvoinen!